Kiuruvedenkannan maatiaiskana

Suomalainen maatiaiskana

Vallasväki on pitänyt Suomessa kanoja kotieläiminä jo parin vuosituhannen ajan, mutta kansan parissa kanat yleistyivät vasta parisataa vuotta sitten. Erilaisista ulkomaisista kanaroduista valikoitui vähitellen joukko meidän oloihimme sopivia kanakantoja. Nämä vanhat kannat tunnetaan yhteisellä nimellä suomalainen maatiaiskana.

Kun kotieläinten pidossa alettiin 1900-luvulla kiinnittää yhä voimakkaammin huomiota järkiperäisyyteen ja tehokkuuteen, suomalaisiin kanaloihin hankittiin lisää kanoja ulkomaisista munijaroduista. Maatiaiskanakannat uhkasivat hävitä kokonaan tämän myllerryksen myötä.

Museovirasto teki systemaattisen kartoituksen maatiaiskanakannoista vuonna 1981, ja pari vuotta myöhemmin perustettiin kotieläingeeniainestoimikunta, joka luokitteli suomalaisen maatiaiskanan erittäin uhanalaiseksi. Jäljellä olevia vähäisiä maatiaiskanoja alettiin ylläpitää esimerkiksi koulutiloilla. Myös yksittäiset harrastajat ovat jo pitkään olleet merkittävässä roolissa maatiaiskanojen säilytystyössä.

Suomalaisen maatiaiskanan säilytysohjelma perustettiin vuonna 1998. Ohjelmassa on mukana reilut kymmenen erilaista maatiaiskanakantaa eri puolilta Suomea. Säilyttäjiä – koulutiloja, kotieläinpihoja, yksittäisiä kanaharrastajia – on satoja. Osa maatiaiskanakannoista voidaan jo julistaa pelastuneiksi: esimerkiksi alhonkannan kanoja on nykyisin yli tuhat yksilöä. Myös kiuruvedenkanta ja muutamat muutkin maatiaiskanakannat ovat runsastuneet merkittävästi.

Lisätietoa suomalaisesta maatiaiskanasta mm. osoitteessa 

http://docplayer.fi/4473533-Suomalaisen-maatiaiskanan-sailytysohjelma.html

 

Kiuruvedenkannan värejä

Kiuruvedenkanta

Yrjö Luttinen kasvatti kiuruvetistä maatiaiskanakantaa Kiuruveden pitäjän Aittojärven kylällä vuodesta 1963 lähtien. Kanat olivat peräisin Huttumäen ja Naurisahon tiloilta. Arvellaan, että samaa kantaa on kasvatettu naapurikylässä, Koivujärvellä, jo 1920-luvulla. Alkuun kiuruvedenkannan kanat tekivät itsensä hyödyllisiksi hautomalla enimmäkseen peltopyyn munia, mutta kun kiinnostus maatiaiskanoja kohtaan alkoi elpyä 1980-luvulla, myös Luttisen kanojen jälkeläiset levittäytyivät eri puolille Suomea. Luttisen kanojen väreiksi mainitaan musta, ruskea ja vaalea, kukot olivat mustavoittoisia.

Nykyisin kiuruvedenkannan kanoissa ja kukoissa esiintyy hyvin paljon erilaisia värimuotoja. Sirkuskanojen kanalassa on edustettuna mm. musta, tummanruskea, harmaa, riistanvärinen ja ruskeankirjava väritys.

Säilytysohjelmaan kuuluvia kiuruvedenkannan kanoja kotkottaa ainakin neljässäkymmenessä kanalassa eri puolilla Suomea.