Kanojen kouluttamisesta

Kana on parvieläin. Se ei luontaisesti viihdy yksin. Lintujen parvi on erilaista yhteiseloa kuin koirien lauma: Kanoille ei tunnu olevan samanlaista tehtävänjakoa kuin koirilla, vaan pääasiassa kanaparven kaikki jäsenet tekevät samaa asiaa samaan aikaan. Ne eivät saalista eikä niiden tarvitse ihan petojen tavoin kyetä itsenäisiin päätöksiin. Ne nokkivat ruokaa, kuopsuttavat, kylpevät, puhdistautuvat ja käyvät nukkumaan yhdessä. 

Kanojen kouluttaminenkin alkaa siksi helpoiten silloin, kun kanat ovat rennosti porukassa. Parvessa voi tarkkailla, mitä hassutuksia kukin kanayksilö herkkujen toivossa keksii tarjota, ja löytää siten kullekin ominaisimmat temput. Meidän parvessamme esimerkiksi kaikkia on palkittu ihmisen syliin, käsivarrelle tai olkapäälle hyppäämisestä, mutta varsinaiseen toimivaan temppuun asti tätä motivaatiota on lähinnä Muorilla ja Siirillä. Tai paremmin sanottuna, niiden motivaation sai esille helpoiten. Jossain vaiheessa koulutusta on tajuttu, että käsivarsi ei kykene kannattelemaan kovin montaa aikuista kiuruvedenkannan maatiaista, eikä tätä käytöstä kannata koko parvella vahvistaa.

Parvessa kanat innostuvat kilpailemaan herkuista, joten kutsuäänetkin on helpointa opettaa parvelle. Toisaalta parvessa on myös aika selvä syömisjärjestys, eli jos parven vanhimmat kanat ovat paikalla eivät nuorimmat enää kilpaile herkuista koska odottavat vanhempien syövän ensin. Kanojen kuuluisa nokkimisjärjestys ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö kanat söisi rinta rinnan vaikka kädestä tarjottua kauraa. Yksilöissä on paljon eroa siinä, miten tarkkoja ne ovat omasta tilastaan syödessään ja parven kanat kyllä tuntevat toisensa.

Emme tiedä, miten kanakurssien vetäjät toimivat, mutta meidän on ainakin täytynyt opettaa kanat myös oppimaan yksin. On tietysti tärkeää, että koulutettavat kanat ovat jonkin verran leimautuneita ihmiseen ja viihtyvät ihmisseurassa. Kuitenkin on vielä erikseen, pienissä pätkissä, harjoiteltava koulutushetkiä erossa laumasta. Oikeastaan kanojen koulutuksessa vain minimaalisen pieni osa on itse tempun opettamista kanoille: Ensin on totutettava kana käsittelyyn, esim. kantamiseen erilliseen koulutustilaan - ja samalla harjaannutettava muu parvi siihen, että tämä toiminta ei anna aihetta yleiselle hälytystilalle. Kana ei opi yhtään mitään jos se pelkää, eikä se keskity ihmisen kanssa toimimiseen tippaakaan, jos muu parvi kaakattaa hätääntyneenä toisaalla.

Koulutustilanteen on siis oltava kanalle ehdottoman mukava. Meillä koulutettavat kanat ovat ehdollistuneet napsimaan herkkuja tietystä kupista. Jos niillä on motivaatiota toimimiseen, ne innostuvat yrittämään erilaisia temppuja heti kupin nähdessään - ja toisaalta parven muut temppukanat yrittävät tunkea mukaan koulutushetkeen, jos näkevät että joku parvesta pääsee tuon ihanan herkkukupin kanssa matkaan.

Ennen “varsinaista” kouluttamista kana on siis totutettu kesyksi, harjoitettu pitämään koulutustilanteesta ja -paikasta sekä ehdollistettu herkkukuppiin ja naksutteluun. Kotiympäristön ulkopuolella tapahtuvat esiintymiset taas vaativat vielä enemmän: On tehtävä kuljetuskopasta miellyttävä, autoilusta tuttua, osattava rentoutua vieraassakin paikassa nopeasti, kuunneltava taputukset palkintona eikä pelättimenä, ja vaikka mitä muita taitoja…

Avoimet harjoitukset 2015. Kuva: Seija Lipsanen

Kaikkea ei kuitenkaan voi ennakoida. Jos kana haluaa munia, se etsii munintapaikkaa eikä tee temppuja. Ja mikäli parvella on menossa autuas kylpyhetki, ei kukaan välttämättä tule jonottamaan herkkukupin ja ihmisen luokse. Onneksi meillä on monta kanaa, ja niistä joku yleensä toimii vaikka muita hieman jännittäisi. Kun kana on joutunut odottamaan vuoroaan, eli huomannut toista kanaa palkittavan tempuista pääsemättä itse mukaan, se yleensä on motivoitunut vaikka aluksi jännitys olisikin haitannut.

Jokaisen avoimen harjoituksemme päätteeksi olemme olleet sietämättömän ylpeitä kanoistamme. Niistä, joiden temput onnistuivat ja niistä, jotka eivät ihan suostuneetkaan tekemään juttuja. Sillä joka kerta olemme saaneet kanoihin jonkinlaisen kontaktin, ne eivät ole karanneet (tai jos ovatkin, niin olemme saaneet ne täysin rauhallisesti takaisin). Ne ovat suhtautuneet yleisöön lähinnä kiinnostuneesti, ei peläten. Yleisöstä käsin odotukset voivat tietenkin olla suurempia, joten onneksi ainakin osa tempuistakin joka kerta onnistuu. 

Siiri treenaa

"Hyppääpä Siiri tähän kädelle."
"Okei."
"Ja sit hyppää tähän kärryyn."
"Joo."

Olen nähnyt Muori-neidin kylvyssä, ihanaa

Voin melkein nähdä kuinka pohje siellä vilahtaa

Brynolf-kukon keskeneräiseksi jäänyt elämä

Kanaharrastajalle kukot ovat tärkeitä. Missä vain kukon kieunta ei liiaksi häiritse, kannattaa kanaparven vahdiksi ottaa kukko.

Kukon tehtävä parvessa on ratkaista ristiriitoja, kutsua syömään ja suojaan, näyttää minne munitaan ja hakea pesään muninut kana takaisin parveen. Tehtävänkuva vaihtelee jonkin verran parven mukaan. Enemmän duunia taitaa kertyä vapaana vaeltavissa parvissa eläville kukoille, ja meidänkin kanalaumassa olisi hommaa varmasti kahden kukon tarpeisiin. 

Puolet tipuista on kukkoja. Yhtä kukkoa kohti kanalassa pitäisi kuitenkin olla useampia kanoja, eivätkä läheskään kaikki kukot tule toimeen keskenään. Kukkoja tulee siis aina liikaa. Luonnossa tuo ylimäärä menee petojen suuhun: Nuoret kukot parveilevat "ydinparven" ulkopuolella ja joutuvat siten ensimmäisinä myös petojen kitaan. Näin kukkojen määrä pysyy aisoissa. Harrastekanalassa ei kuitenkaan ole reilua syöttää nuoria kukkoja ehdoin tahdoin petojen suihin.

Viimeisimmästä konehaudonnasta tuli kaksi tipua, ja tämä tipue noudatti sääntöä säntillisesti: Toinen oli kana, toinen kukko. Ensimmäisessä postauksessa nämä tiput voimistelevat tikkailla. Tarkoitus oli, että Brynolfista tulisi parven kakkoskukko. Ykkösmiehen paikkaa pitävä Ände on niin täydellinen tapaus, että toivoin kovasti sen hyväksyvän nuorukaisen apujoukokseen. Toinen toive mielessäni oli, että Brynolf ei olisi ärhäkkä ja omaksuisi Änden herrasmiehen elkeet.

Ände on sietänyt Brynolfia hyvin, eikä tappeluja ole nähty. Ände on pitkämielinen, se on tullut todistettua kyllä aiemminkin. Vaan se toinen toive herrasmiehen elkeistä ei sitten toteutunutkaan: Syyskuun kuulaana aamuna Brynolf alkoi uhitella ruuanjaossa hoitajalleen. Oli se kerran aiemminkin vaikuttanut ärtsyltä, mutta sitäpä ei omin silmin nähnyt kun uhittelu tapahtui selän takana.

Kukon ärhäkkyys ja päällekäyvyys on ominaisuus, joka vie pohjan kaikilta sen positiivisilta puolilta. Kukkopojat ärhentelevät toisilleen täysin harmittomasti, mutta sukukypsän kukon ärhentely ihmiselle on eri asia. Aikuinen saattaa vihaisenkin kukon kanssa pärjätä, mutta lasten kanssa samalla pihalla ulkoilusta ei tulisi mitään. Eikä munia voisi hautoa, ärhäkkyys kun periytyy.

Brynolfista ei siis tullut kakkoskukkoa. Arvostamme sitä nyt ruokapöydässä. Sen elämä oli varmaan aika mukavaa, vaikka melko lyhyeksihän tuo taival jäi. Brynolf lopetettiin kotipihassa, eikä se varmasti ehtinyt asiaa sen ihmeemmin tuumata. Kanaparven voi päästää taas vapaastikin kuljeskelemaan ilman pelkoa hyökkivästä kukosta.

Tästä se alkaa

Tervetuloa seuraamaan Kanasirkuksen kotkotuksia! Projektimme on virallisesti alkanut 1.9.2016. Tässä blogissa kerromme kanalan ja kanasirkuskiertueen kuulumisia. Sirkuksen nuoriso pääsee ensimmäisenä estradille - olkaa hyvät, tässä Brynolfin ja Lempin aamupuuhia!