Kukon tehtävä parvessa on ratkaista ristiriitoja, kutsua syömään ja suojaan, näyttää minne munitaan ja hakea pesään muninut kana takaisin parveen. Tehtävänkuva vaihtelee jonkin verran parven mukaan. Enemmän duunia taitaa kertyä vapaana vaeltavissa parvissa eläville kukoille, ja meidänkin kanalaumassa olisi hommaa varmasti kahden kukon tarpeisiin.
Puolet tipuista on kukkoja. Yhtä kukkoa kohti kanalassa pitäisi kuitenkin olla useampia kanoja, eivätkä läheskään kaikki kukot tule toimeen keskenään. Kukkoja tulee siis aina liikaa. Luonnossa tuo ylimäärä menee petojen suuhun: Nuoret kukot parveilevat "ydinparven" ulkopuolella ja joutuvat siten ensimmäisinä myös petojen kitaan. Näin kukkojen määrä pysyy aisoissa. Harrastekanalassa ei kuitenkaan ole reilua syöttää nuoria kukkoja ehdoin tahdoin petojen suihin.
Viimeisimmästä konehaudonnasta tuli kaksi tipua, ja tämä tipue noudatti sääntöä säntillisesti: Toinen oli kana, toinen kukko. Ensimmäisessä postauksessa nämä tiput voimistelevat tikkailla. Tarkoitus oli, että Brynolfista tulisi parven kakkoskukko. Ykkösmiehen paikkaa pitävä Ände on niin täydellinen tapaus, että toivoin kovasti sen hyväksyvän nuorukaisen apujoukokseen. Toinen toive mielessäni oli, että Brynolf ei olisi ärhäkkä ja omaksuisi Änden herrasmiehen elkeet.

Kukon ärhäkkyys ja päällekäyvyys on ominaisuus, joka vie pohjan kaikilta sen positiivisilta puolilta. Kukkopojat ärhentelevät toisilleen täysin harmittomasti, mutta sukukypsän kukon ärhentely ihmiselle on eri asia. Aikuinen saattaa vihaisenkin kukon kanssa pärjätä, mutta lasten kanssa samalla pihalla ulkoilusta ei tulisi mitään. Eikä munia voisi hautoa, ärhäkkyys kun periytyy.
Brynolfista ei siis tullut kakkoskukkoa. Arvostamme sitä nyt ruokapöydässä. Sen elämä oli varmaan aika mukavaa, vaikka melko lyhyeksihän tuo taival jäi. Brynolf lopetettiin kotipihassa, eikä se varmasti ehtinyt asiaa sen ihmeemmin tuumata. Kanaparven voi päästää taas vapaastikin kuljeskelemaan ilman pelkoa hyökkivästä kukosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti